PARADOX ROKKAA JA RULLAA

Kuva: Janne Alhonpää 

Porin Teatterin syyskauden 2023 ensimmäinen ensi-ilta ja samalla kantaesitys Paradox-rockmusikaali räväyttää koko laidallisen musiikkiteatteria, jonka ytimessä sykkii porilainen rock, jonka ympärille on rakennettu visuaalisesti näyttävä spektaakkeli.

Lievä paradoksi on jo sinänsä, että porilaisuudesta kertovan musikaalin on käsikirjoittanut tamperelaiskaksikko Heikki Syrjä ja Riku Suokas. Voisi ajatella, että ei-natiivi näkemys antaisi porilaisuudesta uusia raikkaita näkökulmia.

Kaksikko luottaa porilaiskliseisiin ja ammentaa nurkkakuntaisuudesta ja raumalaisvihasta lämminhenkistä, joskin paikon pisteliästä komiikkaa. Kaiketi tekijöillä on ollut ajatus, että katsojalla olisi mahdollisuus nauraa itselleen. Toisaalta ehkä myös oivaltaa, että nurkkakuntaisuudesta ei välttämättä seuraa mitään hyvää.

Eletään vuotta 2053 ja tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Pori on julistautunut itsenäiseksi valtioksi. Ihannevaltiota pitää lujassa kurissa ja nuhteessa Paradox-keinoäly. Porilaisuuden tiukkaa toteutumista valvoo PorNo eli porilaisuuden normipoliisi. 

Kaikki eivät tosin ole asiaintilaan tyytyväinen vaan pinnan alla kytee kapina. Friitalan vastarintaliike haluaa tuhota keinoälyn, Jaffa Huttusen, Juha Hostikka, johdolla.

 Musikaalin sanoma viestii yleisinhimillisen suvaitsevaisuuden tärkeydestä, jonka puutteesta syntyy totalitarismi, mikä on varsin totta tänäkin päivänä ja varsin lähellä. 

"Musikaalin sanoma 

viestii yleisinhimillisen 

suvaitsevaisuuden tärkeydestä"

Friitalan vastarintaliike uhoaa: Keinoälyltä töpseli irti!

Kuva: Janne Alhonpää

 
Sattumoisin kaupunkiin palaa salaa ex-porilainen Pee, Petri Knuuttila, yhdessä hesalaisen hipsterikaverinsa Koon, Marko Nurmi, kanssa todetakseen, että Pori ei ole entisensä, josta muistuttaa lähinnä vain ulapalle tuijottelu. 

Musikaalihan ei ole musikaali ilman rakkaustarinaa. Tällä kertaa lempi roihahtaa Peen ja Tia-Marian, Maria Pere, välille. Kuten olettaa saattaa, niin kaikki ei ole miltä näyttää ja rakkauden tielle tulee mutka jos toinenkin. 

Musikaalin rakastavaiset Pee ja Tia-Maria,Petri Knuutila

 ja Maria Pere. Kuva: Janne Alhonpää

Musiikillisesti Paradox on mannaa nostalgiannälkäisille Pori-rokin kyllästämille aikalaisille. Toki myös niille, jotka ovat musiikkigenren myöhemmin löytäneet. Dingon ja yön legendaarisia biisejä ei ole turhaan lähdetty erityisemmin uudelleensovittamaan; musiikki puhuu puolestaan ja istuu moitteetoman luontevasti kokonaisuuteen; kuljettaen tarinaa. 

Nostalgoinnin vastapainoksi reilun parinkymmen kappaleen, biisipotpuri mukaanlukien, kokonaisuuteen on sävelletty myös uusia kappaleita. 

Pekka Siistosen luotsaama TheAlabamaHouseBand!, johon kuuluvat Siistosen, kosketinsoittimet, lisäksi Sami Silén, kitara, Teemu Broman, basso, ja Miika Perkiö, rummut, moukaroi menemään tuhdilla otteella ja soundilla. 

Taru Liipolan suunnittelema puvustus on jännällä tavalla dystooppinen. Samaa linjaa toistaa myös Teemu Loikaksen rouhea lavastus, joka vahvistaa dystooppista mielikuvaa. Hakematta tulee mieleen Blade Runner elokuvan (1982) tunnelma. Lavastus ja yleistunnelma flirttailee vahvasti myös Steampunk-tyylin kanssa.  Osku Heiskanen on onnistunut luomaan tunnelmaan sointuvan konemaisen kulmikkaan koreografian. 

Oma lukunsa ovat sitten näyttelijät, jotka ovat saaneet/joutuneet toteuttamaan koreografiset kommervenkit. Siinä on varmasti hikoiltu ilta jos toinenkin, jotta homma on saatu tähän malliin. Homma nimittäin toimii! Tietysti myös laulu; sekä sooloissa että moniäänisissä kuoro-osuuksissa. 

Sekä Maria Peren että Heidi Rantakeisun (Jaffa Huttusen raumalainen vaimo!) äänivarat tulivat tunnustetuiksi jo Evita musikaalissa. Samoin Juha Hostikan, joka puolestaan kuultiin Evitassa Juan Perónin roolissa, tenoraalinen sointi vahvistaa kivasti kokonaissointia. 

Paradoxin käskyläinen Anton Pihlava,Marko Honkanen 

punoo juoniaTurun heimopäällikkö Nummelin XIII:n kanssa. 

Kuva: Janne Alhonpää

Petri Knuuttila Peen roolissa on luonteva ja äänivaroiltaan uskottava. Musikaali tarjoilee herkullisia roolihahmoja ja myös  absurteja tilanteita. 

Jos ensimmäistä näytöstä vaivasi hienoinen toisto ja tyhjäkäynti, niin toinen näytös mentiinkin sitten täydellä höyryllä. Kierroksia lisätään ja maukkaan poskettomaksi homma äityy, kun Tohtori Yölintu, Pekka Hänninen pääsee vauhtiin. Dingon Valkoiset tiikerit saa aivan uusia ulottuvuksia bändin ruoskiessa tempoa hullulle menolle! Samaa absurdia linjaa edustaa tiedemies Lauri Huhtasaari, jota tulkitsee vinksahtaneen valloittavasti Peter-Sebastian Lehtonen. 

Christian Lindroosin ohjausjälki on napakkaa, soljuvaa ja tinkimätöntä. Homma pysyy kasassa siitäkin huolimatta, että liikkuvia osia on paljon ja tarinantynkää vaikka muille jakaa.  

"Paradox on viihdettä isolla V:llä"

Parhaimillaan esitys on musiikin, tanssin ja laulun riemuvoitto. Kun tähän lisätään kokonaisuutta täydentävät valot, jotka on suunnitellut Reijo Nieminen ja Kalle Rossin pyrotekniikka, niin tunnelma on kuin rockkonsertissa konsanaan. Paradox rokkaa ja rullaa -  se on viihdettä isolla V:llä.  

Paradox-rockoopperan ensi-ilta Porin Teatterissa päänäyttämöllä 9.9.2023